ARU voitti RESUL:in talvijotoksen!

maaliskuu 1, 2018 julkaissut Erkki Kulovesi luokkaan Maanpuolustuskoulutus, Maanpuolustustieto, Tarinat, Yhdistysasiat.

ARU:lta osallistui ensimmäistä kertaa partio RESUL:in talvijotokselle, ja saavutti voiton 28 partion joukosta.

Partiomme osallistui ensimmäistä kertaa jotokselle viime syksynä, kun Raumalla järjestettiin Reserviläisurheiluliiton valtakunnallinen syysjotos. Kokemus oli erittäin hyvä, joten päätimme lähteä tutustumaan myös jotoksen talviversioon Joensuuhun. Jo ennen ilmoittautumista kisaan eniten mietitytti kovien pakkasten mahdollisuus ja lumiolosuhteet. Järjestäjän tarjoama SA-hiihtokalusto, pakkassaappaat ja lumipuku helpottivat varustautumista. Lisäksi yöpyminen tapahtuisi kamiinateltoissa, joten hyvälaatuinen uni oli taattu.

Saavuimme Joensuuhun junalla jo perjantaina, ja kisaorganisaatio järjesti kuljetuksen juna-asemalta kilpailukeskukseen Onttolan varuskuntaan. Kuittasimme varusteet, ja majoituimme liikuntasaliin. Hiljaisuus tuli jo kymmeneltä, sillä kilpailutoimisto aukeaisi lauantain saapujille jo 6:30. Valitettavasti kaikki partiot eivät noudattaneet hiljaisuutta, joten korvatulpista huolimatta nukahtamisessa kesti.

Aamulla herätys olikin yllättäen jo 5:10, koska organisaatio halusi saada liikuntasalin tyhjäksi järjestelyitä varten.

Sotilaskoti aukesi jo ennen seitsemää, joten omien aamiaistarpeiden lisäksi pääsimme tankkaamaan munkeilla ja muilla herkuilla. Tämän jälkeen oli jotospuhuttelu yleisistä käytännöistä, reitistä ja turvallisuudesta. Omaan lähtöaikaamme oli vielä aikaa, joten ehdimme rauhassa pakata reput kuntoon.

Ensimmäisinä tehtävinä oli ammuntaa, koska lähtöaikojen porrastuksella estettiin näiden rastien ruuhkautuminen. Ensiksi ammuttiin sisätiloissa eko-aseilla, jonka jälkeen päästiin kirpakkaan -20C säähän, jota pohjoistuuli vielä kylmensi. Ensimmäisellä ulkorastilla koottiin RK ja sen lipas. Sillä ei päästy kuitenkaan ampumaan, vaan ammunta suoritettiin toisella radalla AR-15-aseilla. Oli mukava saada vaihtelua tavalliseen RK:hon.

Sitten päästiin varsinaiselle jotosreitille: lauantaina matkaa tulisi olemaan 25 km + 4 km lisärasteista. Itse olin ensimmäistä kertaa suksilla tänä talvena, joten kovaa hiihtäneet Risto ja Elmeri saivat alkuun vähän odotella. Etenkin, kun hieman liian löysiksi jääneet siteeni aiheuttivat lisäksi useita suksen irtoamisia. Vauhti ensimmäiselle rastille oli niin kova, että lisärasti jäi matkan varrelta hakematta. Tämä huomattiin vasta lähempänä seuraavaa rastia, joten sitä ei palattu tässä vaiheessa hakemaan. Aamupäivän rasteilla tunnistettiin 2. maailmansodan aikaisia aseita ja tarvikkeita, heitettiin käsikranaattia, paikannettiin kohteita kartalta ja mitattiin etäisyyksiä. Näiden jälkeen oli pitkä 4 km siirtymä järven jäällä. Aurinko paistoi täydeltä terältä, ja tuulikin puhalsi selän puolelta. Talviretkeilyn parasta antia!

Iltapäivän rasteilla oli ensiapua ja tulenjohtoa. Ensiavussa täytyi laittaa kiristysside runsaasti vuotavaan olkavarsihaavaan, ja säären avomurtuma piti lastoittaa. Tulenjohtorasti onnistui partioltamme myös hyvin: kohteen koordinaatit ja tähystyssuunta selvisivät helposti, mutta koska tehtäväkäskyn maalikoodeja ei saanut katsoa enää suorituksen aikana, emme pystyneet koodaamaan maalia. Onttolan lentokentän laidalla testattiin tietämystämme Ilmavoimista sota-aikana. Erityisesti painotettiin Junkers-koneita: olihan rastipiste ennallistetussa lentokonekorsussa.

Ennen illan viimeistä rastia oli puolentoista kilometrin pikataival. Pikataipaleen jälkeen jouduimme kuitenkin odottelemaan illan pimentymistä ennen rastin suorittamista: rastilla katsottiin kuvaelma valonvahvistimella, ja kirjattiin raportti. Tämän jälkeen päästiin yöpymisalueelle, jossa olikin teltat jo valmiiksi pystyssä. Jätimme tavaramme teltalle, ja lähdimme sotkuun. Koska olimme ensimmäisten partioiden joukossa maalissa, ehdimme munkinsyönnin jälkeen jäädä auditorioon kuuntelemaan sotakamreeri Rauno Suhosen ansiokasta esitelmää Onttolan lentokentästä sota-aikana ja erityisesti Junkers-254-koneen vaiheista. Esitelmä oli oikein antoisa, ja oli hienoa nähdä luennoitsijan intohimo aiheeseensa. Valitettavasti vain yksi partio meidän lisäksi tuli kuuntelemaan esitelmää, mutta onneksi paikalla oli myös järjestäjäpuolelta kuuntelijoita.

Pienenä iltapuhteena piti tehdä Suomen itäisimmän pisteen rajatolpan pienoismalli. Mukava pieni puhdetyö, johon kuului niin veistämistä, kaiverrusta kuin maalaamistakin. Tämän jälkeen päästiin nukkumaan. Teltassa majoittui kolme partiota, joten tilaa oli paljon, eikä kipinävuorot olleet kovin pitkiä.

Aamulla lähdimme ensimmäisten joukossa liikkeelle. Sunnuntain rata sisälsi kaksi lenkkiä, joista me kävimme ensiksi pidemmän. Tehtävinä oli toimiminen miinoitteessa ja haavoittuneen evakoiminen, eläinten jälkien tunnistusta sekä suunnistustehtävä, jossa partio sai hajaantua. Suunnistustehtävä oli turhan helppo, ja siitä sai vaivatta täydet pisteet. Suunnistuksellisesti koko talvijotos oli erittäin helppo: riitti, että seurasi latua, se vei aina seuraavalle rastille. Jotokselle osallistuminen ei ainakaan jää siis siitä kiinni!

Toisella kierroksella oli kaksi rastia: LV218M:n käyttökuntoon laitto ja viestittäminen sillä, sekä henkilön kiinniottaminen ja auton tutkiminen. Erityisesti kiinniottorasti oli mieleenpainuva ja kiinnostava.

Kokonaisuutena jotos oli erittäin onnistunut. Tehtäviä oli sopivasti ja reitin pituus hyvä, mutta miehittämättömien, ns. ohjaavien rastien määrä oli harmillisen suuri. Toisin kuin syksyllä Raumalla, rastimiehet eivät saaneet antaa missään tehtävässä palautetta suorituksesta, joten tapahtuman koulutuksellisuus kärsi. Kisan puitteet, kalusto, tiedotus, ja lupsakka savolaismeininki korvasivat hyvin muutamat puutteet.

Tulevan syysjotoksen päivämäärät ovat tiedossa: Panssari-jotos järjestetään Hämeenlinnan Parolassa 15.-16.9. Valitettavasti nykyinen kokoonpanomme on muissa kisoissa kyseisenä viikonloppuna, joten ARU:n joukkueeseen mahtuu hyvin mukaan!

Mika Muhonen

Jaa sivu...Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInShare on RedditShare on VKPrint this pageEmail this to someone

Ei kommentointia